Rantanplan Jr.

Ensimmäinen leiripäivä 07.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
"Anna, saat kokeilla Junnua. Se voi olla maasta vähän turhan levoton, mutta rauhoittuu kyllä, kun päästään liikkeelle", leirin ohjaaja hymyili mulle ja viittoi kohti rautiasta hevosta. Nyökkäsin ja katsoin kohti mulle osoitettua hevosta pieni hermostuneisuus mielessä. Puomiin sidottu Junnu steppaili vähän levottomasti, mutta ei vaikuttanut mitenkään uhkaavalta. Oma levottomuuteni kuitenkin kasvoi vähän, olinhan tottunut kotiratsastuskouluni lähes pystyynkuolleen rauhallisiin ratsuihin. Pian meille annettiin lupa alkaa harjaamaan ja varustamaan ratsujamme ensimmäistä tuntia varten, ja mun täytyi unohtaa murehtiminen. Astelin mahdollisimman varman näköisesti quarteriksi olettamani raudikon luo ja aloin harjaamaan sen jo valmiiksi lähes kiiltelevää karvaa.

Leiriohjaaja oli onneksi ollut oikeassa sanoessaan, että Junnu rauhoittuisi, kun pääsisi töihin. Steppailevasta ja levottomasta käytöksestä ei ollut jälkeäkään enää siinä vaiheessa, kun me päästiin kentällä raviin asti. Päinvastoin, Junnu tuntui kuuntelevan mun kaikkia ohjeita ja oikeasti keskittyvän siihen mitä oltiin tekemässä, kuitenkin ylitulkitsematta mun varmasti välillä epäselviä apuja. Mä en oikein voinut uskoa, ettei osasyynä ollut Junnun taitava käytös, kun meidän opettaja tunnin päätteeksi määräsi meidät edistyneiden ratsukoiden ryhmään.

Leirihevonen 08.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
Seurasin rautiaan quarterin liikkeitä Barrel Racing -radalla mielenkiinnolla, ori teki parhaansa tottunein ottein kuten yleensäkin, mutta ratsastaja näytti vähän aralta, eikä uskaltanut vaatia hevoselta riittävästi vauhtia. Radan jälkeen pyysin ratsukon siirtymään käyntiin.
"Ok, saatte mennä vielä kerran tänään. Pyydä siltä vähän lisää vauhtia tynnyreiden välissä, muuten teillä menee tosi hyvin!", yritin kannustaa ensimmäistä kertaa Deadwoodissa leireilevää Annaa, joka ratsasti Junnua vauhtia lukuunottamatta melko hyvin. Olin määrännyt ratsukon edistyneiden ryhmään, mutta Anna ei vaikuttanut olevan kovin varma ratsastuksestaan. Nyt ratsukko lähti kiertämään tynnyreitä viimeistä kertaa tänään, ja Junnu venytti askeliaan nyt jo paljon paremmin eikä unohtunut haaveilemaan kiertojen välissä.
"Hyvin tehty, te saatte nyt alkaa jäähdyttelemään. Ravaile hetki rauhassa, ja anna sen sitten kävellä omaa tahtiaan. Otetaan Elle ja Zodiac seuraavaksi tynnyreille", selostin ohjeita ratsukoille ja katselin tyytyväisenä molempien orien menoa, kun ratsukko pääkentällä vaihtui. Junnu ei ollut aiemmin toiminut meillä leirihevosena, mutta osoittautunut jo tämän leirikesän toisena päivänä oivalliseksi hevoseksi siihenkin työhön.

Yömaasto 10.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
Kello löi kymmenen illalla, ja hämärä ympäröi talleja, kun me vasta valmistauduttiin lähtemään tallipihalta. Kaiketi oudon kellonajan vuoksi Junnu oli tavallistakin levottomampi, ja minä sain tehdä kaikkeni saadakseni satuloitua sen onnistuneesti. Vieressä rauhallista Harmia varustava Tia naureskeli hyväntahtoisesti mun ja Junnun ongelmille, ja päätyi lopulta pitämään hevosta hetken kiinni puomia jämäkämmin, jotta mä sain satulavyön kiristettyä. Rautiaan levottomuus oli kuitenkin tarttunut jo itseenikin vähän, ja selkäännousun jälkeen ei ollut toivoakaan, että me oltaisiin nätisti odotettu muun hevosrivin kanssa liikkeelle pääsyä, vaan päädyin kävelyttämään Junnua pitääkseni sen rauhallisena. Muutamassa päivässä olin onneksi jo oppinut luottamaan hevoseen sen verran, että en hermostunut sen ripeästä käynnistä, vaan rapsutin orin kaulaa toivoen, että kohta päästäisiin matkaan.

Lopulta viimeinenkin ratsukko, Elle Zodiacilla, oli valmis lähtemään liikkeelle, ja me jäätiin Junnun kanssa jonon keskivaiheille. Maastoretki oli loistava. Me päästiin laukkaamaan pitkiä pätkiä, mistä Junnu nautti täysin rinnoin. Selässä sai aluksi tehdä töitä, ettei ori lähtisi ohittelemaan jonossa, mutta hevonen totteli kohtuullisella vaivalla ja jo toisella laukkapätkällä sain vain nauttia menosta. Rauhallisemmilla pätkillä kuuntelin hiljaisuutta ja sen läpäisevää hiljaista keskustelua, rapsutellen Junnua. Ja kun takaisin tallille päästiin puolen yön jälkeen, sekä minä että Junnu oltiin jo ihan valmiita nukkumaan.

Viimeinen leiripäivä 11.06.2021, kirjoittanut VRL-10444 (omistaja)
Edellisen yön maaston johdosta kaikki haukottelivat aamupalalla makeasti, mutta nopeasti väsymys muotoutui innokkaaksi jännitykseksi, kun leiriporukka alkoi valmistella leirikilpailun trail-rataa. Helposti eritasoisille ratsukoille sopivaksi muunnettava rata rakentui nopeasti, ja aamun kääntyessä kohti päivää ratsastajat lähtivät siistimään hevosiaan kilpailua varten.

Junnu oli, sille varsin epätyypillisesti, löytänyt tarhastaan aamuyön sateen synnyttämän mutalätäkön ja hankkinut komean kuorrutteen mutaa. Annalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pestä koko hevonen, ja toivoa sen kuivuvan jokseenkin edustavaan kuntoon ennen illan kilpailua. Onneksi edistynyt ryhmä ratsasti viimeisenä, joten huoli osoittautui turhaksi, hevonen oli kuin olikin varsin edustavan näköinen ratsukon vihdoin päästessä kilpailun verryttelyyn saakka.

Radalla Junnu esitteli parasta osaamistaan innostuttuaan kilparadoilta eläköityneenä hevosena virittyneestä ilmapiiristä leiriläisten keskuudessa. Vaikka Annalla olikin hieman vaikeuksia portin kanssa, Junnu suhtautui kärsivällisesti ja ratsukko selvisi lopulta haasteesta. Puomitehtävät, Junnun suosikit, ori suoritti oikeastaan ratsastajasta paljoa välittämättä, enemmän automaattisesti kuin Annan ratsastuksen vuoksi.

Suorituksen jälkeen Anna halasi hevosta, ja toivoi saavansa ratsastaa sillä seuraavanakin kesänä. Eikä hänen intoaan ainakaan vähentänyt leirikisan kolmatta sijaa osoittava komea ruusuke Junnun suitsissa.