• Etusivu
• Asukkaat
• Muut

Ei meriittejä

Kuva tähän

Copyt ©

Musta tamma puhisi oljilla ja tuijotti vatsaansa kärsimättömänä.
Se oli häärinyt levottomasti karsinassaan jo hyvän aikaa, mutta edistystä ei näkynyt, ennemminkin takapakkia.
Kamerasta seuraava Flanca alkoi olla huolissaan.
Kyllähän se oli normaalia, että tamma näytti varsovan "millä hetkellä hyvänsä"
useamman viikon ajan, mutta oliko tämä nyt enää normaalin rajoissa.
Kun tamma taas nousi jalkeille päätti Flanca soittaa eläinlääkärille neuvojen toivossa.
Päässä alkoi vähitellen pyöriä huoli joko tamman tai varsan valitsemisesta.

Kännykän toimistosta haettuaan hän pysähtyi karsinan ovelle ja joutui ilmoittamaan lääkärille, ettei mitään hätää ollutkaan.
Olkien seassa makasi valtava möyrivä mytty. Sanan mukaisesti valtava.
"Nyt muuten tuli iso varsa."
Flanca totesi yhä puhelimessa olevalle lääkärille.
"Elossa on ja virkeältä näyttää. Soitan, jos ilmenee uutta hämminkiä."
Puhelun lopetettuaan mies naurahti myttyä nuuhkivalle tammalle.
"Sinä sitten päätit antaa varsallesi tärähtävän ensikosketuksen maahan."

Ruunikko orivarsa ristittiin Dandyksi, koska mikään ei voita puhdasta ironiaa.
Kasvua seurailevat toivoivat, että tämäkin jättiläinen olisi lempeä, vaikkei Dandy aivan niin isoksi kasvanutkaan kuin aluksi ennustettiin.
Niin isoksi kuitenkin, että suvusta löytyy ensimmäinen vielä isompi vasta seitsemännestä polvesta, ja samoihin mittoihinkin päästään vasta viidennessä.
Dandy onkin siis pienisuuri jättiläinen.

Luonnekuvaus

Vähän häslä ja huolimaton kuvaavat Dandyn käytöstä oikein hyvin. Orilla ei tunnut olevan mitään käsitystä siitä, missä ja miten päin sen kroppa on. Se voi yrittää kääntyä vain kolauttaakseen päänsä, tai peruuttaa vain huomatakseen, että takajalat kolajaa seinään. Valitettavasti ori voi pyörähtää hoitajan seisoessa vieressä, ja liiskata varomattoman seinään. Tahallaan Dandy ei sitä tee, eikä ruunikko koskaan potki, vaikka sen selän taakse jäisi tai eksyisi. Ori ei siis ole missään nimessä vaarallinen, ärsyttävä vain.
Vaikkei ori toistaiseksi ole vetopaniikkia saanutkaan, sen levottomuus jo irti ollessa ei houkuttele ottamaan riskiä. Tiukemmin sitominen ei siis ole ratkaisu sen ympäriinsä pyörimiseen.
Sanomattakin selvää on, että kengittäjä ja eläinlääkäri joutuvat välillä vähän miettimään, miten elohiiriväkkärän kanssa työskennellä.

Suitsiminen ja satuloiminen ovat ruunikon levottomuuden vuoksi hieman hankalia operaatioita. Siinä missä oria ei haittaa satulavyön kiristely, ei satulan heivaaminen pyörivän hevosen selkään ole mikään helppo homma. Kaveri apuna se on rahtusen sujuvampaa, mutta Dandy osaa takaosan väistöt vaikka unissaan. Siinäs pidät päästä kiinni, kroppa kipittää sivulle. Satulaan pääseminen korokkeelta on vaikeaa, ne kun eivät liiku hevosen mukana. Onneksi Dandya ei häiritse vieressä konkkaava ihminen, eikä kyljessä roikkuvakaan aiheuta toimenpiteitä. Korkeintaan ori pällistelee ja ihmettelee, että mikäs juttu tämä nyt on.

Kaiken pällistely onkin orin toinen omituisuus. Se voi pysähtyä ihmettelemään tolppaa, heinää tai ämpäriä, todeta ettei mene sen enää lähellekään, vain talsiakseen seuraavalla kierroksella ihmettelemään saman asian uudelleen ja todetakseen, että se onkin ok. Onneksi näistä tutkimuksista pääsee nopeasti eroon komentamalla napakasti eteen heti, kun ruunikko alkaa vähänkään vilkuilemaan jotain epäluuloisesti.

Orilla on reippaat askellajit, jopa alkukäynneissä se harppoo menemään selkeästi innoissaan siitä, että on päässyt töihin. Pidätteet menevät perille, ainakin hetkellisesti, eteenpäin kehotukset taas menevät perille vähän liiankin hyvin. Kultaisen keskitien löytämiseen menee aina tovi, mutta se löytyy kyllä. Kääntäviä apuja Dandy kuuntelee hyvin, eikä se ala puskemaan tai oikomaan, se menee tasan sinne, minne käsketään. Vaikka suukottamaan seinää, jos niin lähelle sen käsket kulkemaan.

Sileällä työskenneltäessä ori on kuitenkin melko taipumaton, kompuroiva ja kertakaikkisen keskinkertainen. Se herää aivan toisella tavalla, kun aletaan treenata esteitä. Yhtäkkiä Dandy jopa tajuaa, missä jalat milloinkin ovat! Sillä on hyvä hyppytyyli, se ei kuumu ja sisäistää pidätteetkin sileätyöskentelyä paremmin. Pikkupuomeilla ori ei heti malta nostaa jalkojaan ja ne kolisevat, mutta vähänkin maasta irti nostetut esteet se hyppää jupisematta aina ensikerroista lähtien. Kummallisen näköiset esteet aiheuttavat pientä pällistelyä, mutta yli niistäkin mennään.

Dandy on kateellinen herkuista. Jos naapuri saa jotain, tai edes vaikuttaa saaneen jotain, alkaa ori kuopia ja potkia seinää. Tämä ei ihan heti lopu, kieltäminenkin vain innostaa, sillä ori ilmeisesti luulee, että häntä nyt vain kiusataan eikä sitä namia annettukaan hänelle heti. Nopeimmin kolistelun saa loppumaan poistumalla paikalta ja jättämällä kerjäyksen huomioimatta. Valitettavasti käytöstä esiintyy myös ruokinta-aikoihin, eikä oria voi loputtomasti ilman ruokaansa jättää. Dandy pyritäänkin ruokkimaan ensimmäisten joukossa, ja toivotaan, että se lopulta oppii yhdistämään rauhallisen käytöksen ruoan kanssa.

Jos jotain hyvää kateellisuudesta pitää etsiä, niin ori on kivuton lastattava. Heti heinäverkon nähdessään se painelee sisälle ja parkkeeraa itsensä sen eteen kuin nälkää nähnyt. Valitettavasti Dandy ei ole mikään mukava reissukaveri, koska omat eväänsä syötyään se alkaa kitisemään kaverin omia. Ja se yrittää pyöriä myös matkatessa. Jännityksellä odotetaan, että se löytyy kopista jalat kohti kattoa matkaseuran puolelta...

Suku

Jälkeläiset

00.00.0000 rotu-skp nimi

Meriitit

Kilpailute

Jaoksen alaisia, ellei toisin mainita.

Päiväkirja ja valmennukset

Ulkoasu © M Layouts | Taustakuva © Rian Saunders

The story, all names, characters, and incidents portrayed in this site are fictitious. No identification with actual persons/animals (living or deceased), places, buildings, and products is intended or should be inferred.