Zodic Basque

Vaelluksen valmistelu 20.07.2021, kirjoittaja VRL-10444
"Tonyllä on haava, ei mitään vakavaa, mutta sen verran hoitoa vaativa, ettei se voi vaellukselle lähteä", raportoi yksi oritallin hoitajista aamutallin jälkeen ja kiroan mielessäni. Tämän kolmipäiväisen vaelluksen järjestelyt ovat olleet pienoinen katastrofi, kun jo pari hevosta on jouduttu vaihtamaan, ja muun muassa ruokien kuljetuksessa on esiintynyt useita epäselvyyksiä. "Ok, onko sun hoidettavissa ketään, joka voisi korvata sen?"
"Vain Zad, mutta se on varmaan vähän liian hankala maastakäsin, kun eikö tää ollut aika kokemattomalle suunnattu vaellus?" Vastaan myöntävästi, ja lähetän viestin tallin yleiseen ryhmään, koska yleensä hoitajat ovat meidän hevosmäärämme kanssa paremmin kartalla yksittäisten hevosten aikatauluista kuin minä itse. Iltapäivällä pitkällisen sählingin jälkeen meidän hevosvalikoimamme vaellukselle on (toivottavasti) lopullinen, kun Zodiac saadaan lähtemään vähän villinä korttina korvaamaan Tonyä. Ori ei ole aiemmin osallistunut meidän pidemmille valmennuksillemme asiakaskäytössä, mutta kaikkien sen ominaisuuksien perusteella sen pitäisi sopia hommaan hyvin. Merkkaan Zodiacin ratsuksi alun perin Goldieta toivoneelle meillä aiemminkin käyneelle ratsastajalle, ja toivon parasta Goldien siirtyessä ensikertalaisen ratsuksi.

Ensimmäinen vaelluspäivä 21.07.2021, kirjoittaja VRL-10444
Hieman pettyneenä siihen, etten saanut toivomaani ratsua, haen laitumelta mustan blanket-kuvioisen orin, joka onneksi käyttäytyy kuin täydellinen herrasmies koko hoidon ajan. Minulle vielä vieras Zodiac nuokkuu koko sen tunnin, kun meidän yhdeksänhenkinen ryhmämme yrittää saada satulalaukkuja pakattua ja kaiken tavaran mukaan. Lopulta vaelluksen vetäjä, joka on poikkeuksellisesti toinen tallin omistajista, taluttaa ratsunsa Minan meidän muiden edellä ulos tallista, ja me päästään vihdoin matkaan. Vetäjä pyytää mut ja Zodiacin viimeiseksi jonoon, antaen mulle ohjeeksi, että oria saa ratsastaa melko napakasti muiden tahdissa pysymiseksi. Kaihoisasti vilkuilen toisen ratsastajan alla rauhallisesti seisovaa Goldieta, ja ohjaan hitaasti kävelevän Zodiacin jonon perälle.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä saan puskea uneliaasti eteenpäin liikkuvaa Zodiacia eteenpäin kaikin voimin sen käynnin tuntuessa puolet hitaammalle muiden hevosten vastaavaan verrattuna, mutta saan myös kokea ongelman positiivisen puolen. Kun edellä menevät hevoset säikähtävät pellolta eteemme juossutta jänistä, ja edessäni olleen Ricon ratsastaja tippuu, Zodiac ei edes ehdi huomata muiden sekoilua meidän jäädessämme porukasta jälkeen. Onneksi Riconkin ratsastaja pääsee nopeasti takaisin hiirakkonsa satulaan, ja pian me jo päästään leiriytymään ensimmäiseksi yöksi.

Toinen vaelluspäivä 22.07.2021, kirjoittaja VRL-10444
Päivä valkenee aikaisin, ja me ratsastajat oiotaan eilisestä jo väsyneitä jäseniämme teltoista noustessa. Väliaikaisissa autolla leiripaikalle tuoduissa karsina-aitauksissa oleskelevat ratsut eivät näy olevan milläsäänkään, vaan suurin osa odottaa jo pirteinä päivän tapahtumia. Zodiac tietysti tekee poikkeuksen nukkumalla edelleen maassa pitkällään.

En onneksi joudu hätyyttämään ratsuani syvästä unesta suoraan töihin, vaan se herää saadessaan aamupalaa, ja kun me ihmisetkin ollaan ehditty syödä, sekin näyttää jo melkein pirteälle. Eilien pakertamisen muistaen huokaisen, ja yritän selittää korvaansa lotkauttamattomalle orille, kuinka se saisi yrittää edetä hieman reippaammin tänään. Juuri ennen lähtöä matkan vetäjä tulee kuitenkin sanomaan mulle, että me ratsastetaan tänään alueilla, joissa on pääosin todella hyvä näkyvyys (toisin kuin metsän keskellä edellisenä päivänä), joten halutessani voin huoletta antaa Zodiacin jäädä jälkeen muista, ja ottaa joukon kiinni reippaammalla askellajilla sopivassa välissä. Tämän jälkeen mulla onkin paljon parempi mieli, ja aamupäivän mittaan alan jo pitää mustasta ratsustani. Muut etenevät rauhallista ravia, ja aina välillä minä pääsen laukkaamaan ryhmän kiinni. Hitaudestaan huolimatta Zodiac tekee siirtymät kiltisti ja etenee pyydettyä askellajia, joten meillä ei koko päivänä ole ongelmaa olla hukkaamatta ryhmäämme loputtomien peltojen ja niittyjen keskellä.

Vaelluksen loppu 23.07.2021, kirjoittaja VRL-10444
Kolmas vaelluspäivä alkaa siitä mihin edellinen päättyi, edelleen avaralta maalta. Iltapäivää kohden me kuitenkin siirrytään ylittämään kallioita ja lopulta sukeltamaan metsään, joten joudun ratsastamaan Zodiacia huomattavasti tiiviimmin ollakseni hukkaamatta ryhmää.

Kellon lähestyessä kahta mua alkaa jo vähän väsyttää, ja lihakset muistuttelevat edellisten päivien ratsastuksesta sekä teltassa vietetyistä öistä. Onnekseni vaelluksen vetäjä ilmoittaa, että viimeinen pätkä otetaan rauhallista laukkaa hiekkatiellä, ja sen jälkeen loppumatka sujuu kävellen. Takaisin Deadwoodiin ei ole enää pitkä matka. Hevosetkin ovat jo huomanneet tämän, ja Zodiacinkin askel vetää aiempaa paremmin kun koti odottaa edessä. Ori melkein innostuu laukassa, ja me pysytään juuri ja juuri muun ryhmän mukana muiden pidätellessä ratsujaan järkevässä tahdissa.

Viimeisen laukanpätkän jälkeen ratsastetaan ja osan tapauksessa talutetaan hevosia kävellen vielä puolisen tuntia ennen Deadwoodin tiluksille saapumista, ja sen jälkeen me päästään hevosten hoidon kautta runsaaseen lounaspöytään. Siellä keskustelu kääntyy meidän vaellusratsuihin, ja lopulta mäkin myönnän olleeni ihan tyytyväinen hevoseeni, vaikkei se ensimmäinen toiveeni ollutkaan vaellukselle lähtiessä.

Ulkoasu © M Layouts | Taustakuva © Rian Saunders

The story, all names, characters, and incidents portrayed in this site are fictitious. No identification with actual persons/animals (living or deceased), places, buildings, and products is intended or should be inferred.